Pinko on myös syy siihen, miksi blogissa on ollut niin hiljaista, on tässä nimittäin täytynyt järjestellä kaikenlaista, kun Pinko tuli meille hieman yllättäen. Tai yllättäen ja yllättäen, kävimme kyllä Pinkoa useaan otteeseen katsomassa, mutta kun alun perin sen pennun piti tulla vasta joskus keväällä tai jotain...
Pinkon pentueessa oli kolme narttua, Pinkon lisäksi kaksi soopelia. Testailin pentuja 6vk:n iässä pentutestiä mukaillen, Pinko ei ollut yhtä rohkea kuin pikku soopeli Mini (joka asustelee Jenna-omistajan kansa turussa), mutta miellyin Pinkossa siihen, että jännässäkin tilanteessa se oli ahne kuin porsas ja heti valmiina repimisleikkiin. No ahne tuo on todellakin ja repii mieluusti kaikkea mikä suuhun osuu (mm. ihmisten pohkeet on toosi hot) Pinkossa on ilmeisesti myös jonkin sortin asennusvirhe, sillä hampaiden tilalle sille on laitettu terävääkin terävemmät neulat, ja jos joku luulee pienen pörröisen sheltin pennun tulevan syliin siksi, että se vaikka antaisi pusun, niin erehtyy Pinkon kanssa todella pahasti! Pinko kyllä tulee syliin, mutta pusujen sijaan se haukkaa huulet neulahampaiden väliin ja puree niin kovaa kuin pieni marsun kokoinen sheltin rääpäle ikinä pystyy ja se on muuten yllättävän kovaa... Ei silti ihastuttava otus tuo on kaiken kaikkiaan :)
Pinkon on kasvattanut Kilposen Päivi Kilpop-kennelistä, kiitos Päiville hienosta pennusta ja muutenkin joustavasta yhteistyöstä pennun hankinnassa. Pinkon viralliselta nimeltä Kilpop Bricilla. Piski on ollut erittäin haltioissaan uudesta "lelustaan", se paimentaa Pinkoa, leikkii aina kun pentu niin tahtoo ja jopa sietää Pinkon epätoivoiset nisän imemisyritykset (tosin niistä Piski hieman vaivaantuu). Peto ja Dali ovat ottaneet pennun viileän kohteliaasti vastaan, Peto tosin silloin tällöin jo heiluttelee häntää kun Pinko tulee sitä moikkaamaan.
Kommentit